Osa tuosta taipumuksesta selittyy minun kasvatuksellani. Isäni oli agressiivinen ja hallitseva, äitini juuri päinvastaista sorttia, hän varoi suututtamasta isää. Joka ei ollut  mikään sopiva miehen ja isän malli meille. Mutta ei ollut ketään muutakaan, ja niin tyttölapsi oppi, että naisen kuuluu olla myötäilevä, että rakastamiseen kuuluu miehelle alistuminen (vastaansanomattomuus, isä ei koskenut meihin lapsiin sillä tavalla).

En muista isän haukkuneen äitiä, vaikka niin oli varmasti käynyt. Olen luultavasti unohtanut sellaiset asiat tarkoituksella. Katseet minä muistan, sen joskus jopa vihaksi yltyvän kipinöinnin. Tai kaivon lailla mustan.